Daniel Medelplahn

Daniel Medelplahn


”— Olen etsimässä täällä Medelplahnia, Daniel hänkin, Daniel Medelplahn. Hän on ollut kuvien kaivertajana Turussa ja kirjojen painajana Viipurissa. Tunnetteko hänet?
Papit eivät vieläkään vastanneet, mutta Juselius jatkoi:
— Ettekö muista jäälinnun kuvaa vuodelta 1682? Upea työ. Medelplahnin käsialaa.
Ithalin pudisti päätään ja katsoi Thuroniusta. Sitten hän sanoi ilmeettömästi:
— Täällä hän asustaa, Taurialan kylässä.
— Medelplahn ei ole tyhjänpäiväinen mies. Itse Petrus Bång hänet Viipuriin houkutteli. Harmi, että hän oleskelee täällä Jumalan selän takana.”
 

Ote Aulis Aarnion kirjasta Kostian pappi
 

 

Daniel (Taneli) Medelplan (n. 1657 Turussa – 1737 Pälkäneellä) oli kirjanpainaja, joka on tullut tunnetuksi ennen kaikkea hänen puuaapisestaan, jonka hän kaiversi Pälkäneellä puulaatoille Isovihan aikana vuonna 1719.


Ennen Pälkäneelle tuloa hän toimi Turun akatemiassa kuvien kaivertajana. Lisäksi hän valoi kirjasimia, sitoi kirjoja ja harrasti kuvanveistoa. Turun kauden jälkeen Medelplahn toimi Viipurissa piispa Petrus Bångin kirjapainon johtajana. Viipurista Medelplahnin tie vei Pälkäneelle vaimonsa Kristina Grelssintyttären kanssa. Syynä muuttoon oli Isoviha, mutta myös hänen saamansa tuomio sukurutsauksesta.

Isovihan aika merkitsi katkosta kirkon huolehtimalle lukutaidon opettamiselle. Maan kirjapainot olivat paossa sotaa Tukholmassa, ja tämän seurauksena lukemisen opetteluun sopivat kirjat loppuivat. Pälkäneen papisto kääntyi tällöin kirjanpainaja Daniel Medelplanin puoleen. Jo iäkäs Daniel Medelplan asui Taurialan kylässä. Medelplahn kaiversi Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1666 painattaman aapisen painolaatat ”Yxi paras lasten tawara” puusta vaivalloisella menetelmällä; kirjan jokaisen (28) sivun teksti oli kaiverrettava omalle puulaatalleen. Koukeroisen fraktuuratekstin kaivertaminen peilikuvana on vaatinut ääretöntä tarkkuutta. Medelplahnin aapinen on tiettävästi ensimmäinen aapinen, jossa on kukon kuva.

Aapinen tuli Pälkäneellä niin ahkeraan käyttöön, että Isonvihan jälkeisissä piispantarkastuksissa seudun asukkaat saivat erityistä kiitosta hyvästä sisälukutaidosta. Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta kaikki painetut kirjat kuten myös painolaatat ovat tuhoutuneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut kappale tuhoutui Turun palossa 1827.


Kostianvirran taistelu

”Muu ei nyt ollut tärkeätä kuin pääsy puitten katveeseen, sillä siellä saattoi säilyä hengissä. Venäläisten tuli oli kuitenkin tällä kerralla tarkkaa ja monen pakenijan taival katkesi ennen metsää.
Lindehorn jäi vielä paikalleen ja hoputti loppuja miehiä liikkeelle. Silloin hän näki, miten Cronhjorth ja tämän vieressä seisonut korpraali saivat täysosuman ja paiskautuivat elottomina möykkyinä kentälle. Lindehorn jähmettyi ensin paikalleen, mutta säntäsi sitten juoksuun ja huusi kimeällä, melkein luonnottomalla äänellä:
— Majuri kuoli!
Välillä hän uikutti omituisesti, välillä taas yritti mumista rukouksia, minkä hengästykseltään pystyi. Kerran hän pysähtyi, katsoi taakseen ja karjui:
— Tänne miehet! Kaikki suojaan!
Sitten hän käänsi taas selkänsä viholliselle ja jatkoi juoksuaan. Merkillistä kuinka paljon, kuinka loputtomasti ihminen rakastaa elämää, tuota kivuliasta tuokiota, jota hän koskaan ei opi oikein käyttämään.”