Pälkäneen pääkallot
Vuonna 1873 ruotsalainen professori ja antropologi Gustaf Retzius kaivoi Pälkäneen Rauniokirkon haudoista vainajien pääkalloja ja muita jääneitä tutkimustarkoituksiin.
Retziuksen johtama retkikunta keräsi tutkimusmateriaalia paitsi Pälkäneeltä myös muualta Suomesta. Pääkalloja tutkimalla Retzius pyrki saamaan senaikaisin menetelmin tietoa siitä, miten maailma ja Pohjoismaat oli asutettu ja millaisia eroja sekä yhtäläisyyksiä eri kansojen välillä oli. Suomesta kerätyt jäänteet vietiin Ruotsiin, jossa ne päätyivät osaksi yliopiston kraniologista kokoelmaa.
Suomen ja Ruotsin viranomaiset kävivät vuosien ajan keskustelua suomalaiskallojen palautuksesta. Ruotsissa 150 vuotta säilytetty kallokokoelma palautettiin Suomeen ja Pälkäneelle 20.8.2024.
Pääkalloja palautui yhteensä 82 kappaletta. Näistä 45 varmistui alkuperältään pälkäneläisiksi.
Pääkallot laskettiin takaisin Rauniokirkon maahan
Pälkäneen pääkallot haudattiin takaisin Rauniokirkolle 8.9.2024. Juhlavassa tilaisuudessa rukoushetken toimittivat piispa Matti Repo ja Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen. Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala piti tilaisuudessa puheen.
Ennen hautausta Museokeskus Vapriikki otti pääkalloista näytteitä tieteellistä tutkimusta varten.
Pääkallot tutkimuksen kohteena
Joulukuussa 2024 Koneen säätiö myönsi rahoituksen Ruotsista palautetun kallokokoelman monitieteiselle tutkimukselle. Tutkimustyö tulee avaamaan ovia 1500-1800 -luvun pälkäneläisten elämään ja tarinoihin. Tutkimuksesta ja sen etenemisestä voit lukea lisää mm. Ylen julkaisemasta artikkelista (toukokuu 2025).
Tutkimustuloksiin pääsee tutustumaan Museokeskus Vapriikissa kesällä 2025 avautuneessa näyttelyssä Muinais-DNA: Avain menneisyyteen. Näyttelyssä voi tutustua mm. kasvoennallistuksiin, joita on toteutettu nykyteknologian avulla muinaisista pälkäneläisistä. Vapriikin näyttely täydentyy jatkuvasti monitieteisestä tutkimuksesta saatavilla uusilla tiedoilla ja näkökulmilla.
